Ota yhteyttä ja pyydä tarjous

Kodinpalvelutyö on aukaissut silmiäni ikäihmisten elämästä, johon käytännössä en ollut juuri aikaisemmin törmännyt. Jossain he ovat, sidottuinakin, seinien sisäpuolille... Sairaus tuntuu tulevan yllättäen, vaikka tiedetään, että vanhuus harvoin tulee yksin. Sairauksista huolimatta elämäniloakin seinien sisäpuolelta löytyy ja opettavausta sellaista. On ollut mielekästä ja antoisaa kuulla erityisesti vanhempien ihmisten tarinoita ja näkemyksiä elämästä. Koen, että olen saanut ja oppinut uutta; eikä vähäisempänä se, että noki takan lasista lähtee parhaiten kostealla liinalla, mikä on kastettu nokeen. 

Olen saanut hyviä käytännön vinkkejä mansikkakermatäytekakun tekemisestä rautaisen keittiöemännän opin alla yhdessä tarjoiluja tehden 80-vuotis syntymäpäivilleen. On pilkottu ja kannettu puita, kerätty risuja, haravoitu, kitketty kukkapenkkejä, levitetty sorakasoja, hoidettu vauvaa, luotu lunta, leikattu hiuksia ja varpaan kynsiä, hoidettu pieniä haavoja ja asennettu vaginafemmit, mankeloitu ja parsittu villasukat ehjiksi, keitetty omenahilloa, pesty ikkunoita, pidetty jumppa- ja venyttelytuokiota, ulkoilutettu koiria, pidetty seuraa kotona olevalle omaishoidettavalle puolison ollessa leikkauksessa, soitettu ambulanssia, pidetty kädestä kiinni, annettu pesuapua... Kaikenlaista puuhastelua, mitä ihmiselämään kuuluu...  Ja ennen kaikkea kohdattu ihmisiä, mikä onkin mielestäni työsuola, välittömän palautteen lisäksi, minkä saa, kun asiakas jää taas tyytyväisenä puhtaaseen kotiinsa.

Toiseen mielenkiintoiseen näkökulmaan olen myös törmännyt kodinpalvelutyötä tehdessäni. Luin taannoin Julia Cameronin Kuuntelemisen polku-kirjan, missä hän mm. kehoitti meitä aikuisia vaalimaan omia hetkiä. Hän kehoitti menemään taidenäyttelyyn, kahvilaan, lankakauppaan, luontoon.. Paikkaan, missä ei tarvitse olla tuottava, vaan missä voi olla vapaa kaikesta ja inspiroitua ja viehättyä meneillään olevasta hetkestä. Pääsemme työmme ansioista piipahtamaan monenlaisissa kodeissa. Toisinaan voimme päästä koteihin, jotka viehättävät meitä syystä tai toisesta. Voisimmeko nähdä nämä kodit taidenäyttelyinä ja lankakauppoina, joissa voimme iloita arjen pienistä kauniista hetkistä, olla ja elää hetkessä ?

Ja vielä lopuksi; monesti asiakkaat ovat kotona, kun menen heidän luokseen. Muutamille asiakkaille olen puhunut, että työni kodinpalvelussa on kuin tanssia - ajattelen, että kun menemme toisen kotiin, haluamme kunnioittaa kunkin kotia ja tapaa olla ja elää. Siivoanko ensin keittiön vai makuuhuoneen, jutellaanko vähän ennenkö ryhdyn työhön, aistit terävöityneinä lasken heidän kanssaan leikkiä tangon tahtiin, niin että kaikilla on hyvä olla. En sipsuta varpaillani, vaan otan reilusti askelia eteen, taakse, sivulle ja toiselle.